Author: admin

Motörhead – raskaan rockin legenda

Brittiläinen hard rockia ja heavy metalia soittanut Motörhead muistetaan raskaan musiikin edelläkävijänä ja thrash metalin synnyn suurena vaikuttajana. 1970-luvun puolivälissä pitkän ja maineikkaan uransa aloittanut yhtye syntyi sen nokkamiehen, Lemmy Kilmisterin perustamana ja soitti alun alkaen bluesvaikutteista rockia. Pian musiikissa alkoivat kuitenkin kuulua myös punkrockin sekä metalin raskaammat elementit.

lemmy

Maailmanmainetta hevillä

Huippusuositun Motörheadin albumeita on myyty maailmalla yli 15 miljoonaa kappaletta, mikä on etenkin raskaan musiikin marginaalissa mittelevälle todella ensiluokkainen saavutus. Sellaista vanhemman polven heavy metal -fania tuskin onkaan, jonka sydämessä yhtyeelle ei olisi aivan erityistä paikkaa. Motörheadin välillä hyvinkin roisia sanastoa esittelevien kappaleiden joukkoon kuuluvat muun muassa valtavan suositut Ace of Spades, Overkill, (We Are) The Road Crew sekä Killed By Death.

Raskas työ, raskaat huvit

Motörheadin perustaja, yhtyeen laulajana sekä basistina toiminut Lemmy Kilmister nousi elämänsä aikana tuon tuosta uutisotsikoihin paitsi yhtyeensä musiikillisten saavutusten myös huomattavan villien elämäntapojensa ansiosta. Erityisesti mieltymyksestään viskiä ja naisseikkailuja kohtaan tunnettu hurjastelija ei peitellyt rappiollista elämäntapaansa. Raskaan sarjan elämäntyylistä kielivät myös Lemmyn vuosien varrella pahentuneet terveysongelmat, jotka hankaloittivat yhtyeen keikkoja ja kiertueita.

Vaikka legenda oli onnistunut hankkimaan itselleen kuolemattoman rokkarin maineen, puuttuivat elämän realiteetit kuitenkin peliin – Lemmyn kohtaloksi koitui harvinaisen ärhäkkä syöpä joulukuussa 2015. Tähän päättyi myös Motörheadin pitkä ja kunnioitettava ura: yhtye soitti viimeiset keikkansa vain viikkoja ennen keulakuvan yllättävää kuolemaa.

Suosikkibändin kuolematon muisto

nettikasinovertailu_bannerMotörheadin uran päättymisen jälkeen musiikki ja rappioromantiikkaa tihkuvat tarinat eivät ole aivan kaikki, mitä bändistä on jäänyt jäljelle. Yhtyeen muistoa voi kunnioittaa esimerkiksi kohottamalla maljan Motörheadin nimen alla valmistettua alkoholijuomaa. Vaihtoehtojakin riittää, sillä suosikin nimen alla myydään viiniä, olutta, vodkaa sekä viskiä. Fanit, joita Lemmyn elämäntyyli ei houkuta, voivat puolestaan klikata itsensä jollekin netin parhaista kasinoista pelaamaan Motörheadin ikiomaa nettikolikkopeliä. NetEntin valmistama rouheaa tunnelmaa ja raskaita rytmejä tarjoileva peli on äärimmäisen tyylikäs kunnianosoitus kaikkien aikojen rock-yhtyeelle ja pakollinen kokeiltava jokaiselle yhtyeen fanille.

Anal Thunder

Anal Thunder on suomalainen Lappeenrannassa vuonna 1997 perustettu punk-yhtye. Viina ja alkoholi ovat yleensä yhtyeessä vaikuttava tekijä ja sekä biisien nimet että sanoitukset liittyvät yleensä päihteisiin. Tästä esimerkkinä laulut ”War on alcohol”, ”Kids on Alcohol” ja ”Drink Myself to Death”.

Tarkoituksella provosoivat sanoitukset eivät kannusta ketään alkoholin liialliseen käyttämiseen, ellei halua känniääliön leimaa. Alunperin huumoribändinä tunnetun yhtyeen sanoitukset ovat ajan mittaan muuttuneet kantaaottavammiksi ja niihin on tullut sisältöä eritavalla kuin aiemmin. Tämä johtunee siitä, että yhtyeen jäsenille on tullut lisää ikää ja bändin potentiaali on kasvanut.

Yhtyeelle on tyypillistä, että he lainaavat melodioita toisten yhtyeiden kappaleilta. He ovat myös tehneet covereita muun muassa biiseistä Boys (Summertime Love) ja Poison (Alice Cooper).

Yhtyeessä soittavat Ultima Foole – laulu, Jutila – kitara, El Loso – kitara, Teenage – basso, Pulju – rummut ja Milka – viulu, laulu. Julkaistut studioalbumit ovat Cheap Wine and Quality Time (2003), Table for One (2006),4 AM. Illusion (2008) ja Time of Your Life (2010).

So Called Plan

Melodista punk rockia soittava So Called Plan perustettiin Suomen Turussa vuonna 2003. Bändin historia alkoi, kun eri kokoonpanoissa aiemmin soittaneet Eero Saarikoski, Joni Saarinen, Ville Asp ja Jussi Bang (entinen kitaristi) ystävystyivät ja perustivat bändin. Aluksi he soittivat aiempien yhtyeidensä kappaleita, kunnes alkoivat väsätä treenipaikallaan omia biisejä.

Bändin ensimmäiseltä albumilta ”Suburbian Symphony” löytyy kappale ”Same About the Sorrow”, jolla tehtiin läpimurto kansan tietoisuuteen. Toinen albumi ”December Turns To Fall” julkistettiin 3. syyskuuta 2008. ”Go! And We Will Follow” niminen kolmas ja viimeisin albumi julkaistiin maaliskuussa 2011.

Ensimmäiset demot ilmestyivät 2003 ja 2004. Niiden jälkeen yhtyeen musiikki on muuttunut hieman synkemmäksi ja saanut vahvoja vaikutteita metallimusiikista.

Esikoisalbumi ”Suburbian Symphony” julkaistiin syksyllä vuonna 2005, jolloin myös kuvattiin musiikkivideo kappaleeseen ”Right Direction”. Studioalbumi omistettiin solisti Eero Saarikosken menehtyneelle veljelle. Ensimmäinen single ”Same About The Sorrow” nousi heti ilmestyttyään Helmikuussa 2006 Suomen virallisen single listan kolmanneksi. Albumi, joka julkaistiin 15. maaliskuuta 2006 saavutti albumilistalla sijan 10.

So Called Planissa soittaa tällä hetkellä neljä jäsentä. Eero Saarikoski ja Sauli Sipilä sekä soittavat kitaraa, että laulavat. Ville Asp on rummuissa ja myös hän laulaa. Joni Saarinen soittaa bassoa. Marraskuussa 2005 So Called Plan kirjoitti levytyssopimuksen kotimaisen Hype Recordsin kanssa. Yhtyeen silloinen kitaristi Jussi halusi keskittyä lentäjän opintoihinsa ja tilalle saatiin tämän hetkinen kitaristi Sauli Sipilä.

Kingston Wall

Kingston Wall oli Helsinkiläinen rock-yhtye, jonka perustivat Petri Walli ja Jukka Jylli vuonna 1987. Walli soitti kitaraa ja lauloi, Jylli soitti bassoa ja vuonna 1990 mukaan tullut Sami Kuoppamäki soitti rumpuja. Kingston Wall julkaisi 7-vuotisen uransa aikana vain kolme albumia, mutta siitä huolimatta se on jäänyt historiaan yhtenä tärkeimmistä vaikuttajista suomalaisen psykedeelisen rockin saralla.

Kington Wallin ensimmäisen studioalbumin ”Kingston Wall I” julkaisi vuonna 1992 heidän oma levy-yhtiönsä Trinity. Suureen suosioon levynsä avulla noussut bändi esiintyi useasti helsinkiläisellä Tavastia -klubilla ja isoimmilla festareilla. Hyvänä live-bändinä tunnettu Kingston Wall alkoi nauhoittaa seuraavaa albumiaan 1992 syksyllä. Alkuvuodesta 1993 julkaistu toinen albumi nousi vain kahdessa viikossa Suomen albumilistan kolmanneksi.

Viimeiseksi jäänyt kolmas studioalbumi ”Tri-Logy” julkaistiin lokakuussa 1994 ja sen odotettiin myyvän Suomessa 10 000 kappaletta. Myynti oli kuitenkin pettymys, kun kahden kuukauden aikana ilmestymisestä oli myyty vain tuhat levyä. Erityisesti Walli oli hyvin pettynyt myyntilukuihin, hän kun oli odottanut, että bändi nousisi suureen suosioon viimeisimmän levynsä avulla. Viimeisen keikkansa Kingston Wall soitti helsinkiläisessä Lepakko-nimisessä kapakassa 5.12.1994. Yhtye hajosi ja kiertue loppui lyhyeen erimielisyyksien takia. Noin puolen vuoden kuluttua 28.6.1995 yhtyeen syvästi masentunut perustajajäsen Petri Walli riisti henkensä hyppäämällä Töölön kirkon tornista.

Suurimpina esikuvina yhtyeelle toimivat Jimi Hendrix, Led Zeppelin ja The Who.

Patrick Bruel

Patrick Bruel on ranskalainen laulaja, näyttelijä ja ammatikseen pokeria pelaava monilahjakkuus. Hän syntyi Algeriassa vuonna 1959 ranskalaisjuutalaiseen perheeseen. Patrickin oikea sukunimi on Benguigui, jonka hän muutti virallisesti Bruel-Benguiguiksi vuonna 2003. Bruel oli kuitenkin toiminut hänen artisti nimenään jo kauan ennen virallista nimenmuutosta.

Flopista tähtilaulajaksi

Bruel teki näyttelydebyyttinsä Le Coup de Sirocco -nimisessä näytelmässä vuonna 1979, vaikka olikin halunnut laulajaksi jo pidemmän aikaa. Hän jatkoi näyttelyuraansa esiintymällä elokuvissa, teatterissa ja televisiossa pyrkien samalla saamaan laulu-uraansa aluilleen. Vuonna 1982 Bruel julkaisi ensimmäisen singlensä nimeltään Vide. Miehen harmiksi kappale ei saanut osakseen menestystä, mutta Patrick ei antanut periksi, vaan jatkoi musiikkiuraansa näyttelyn ohessa.

Marre Cette Nana-là -niminen kappale oli Bruelin toinen levytys, josta tulikin miehen ensimmäinen hittikappale. Valitettavasti vuonna 1986 julkaistu debyyttialbumi ei kuitenkaan saavuttanut suurta suosiota korkeista odotuksista huolimatta. Vasta Patrickin toinen studioalbumi, Alors Regarde, joka julkaistiin vuonna 1989, nosti miehen kuuluisuuteen sekä Euroopassa että Kanadassa. Kyseinen levy myi maailmanlaajuisesti yli kolme miljoonaa kappaletta. Ilmeisesti laulaja oli etenkin teinityttöjen fanituksen kohde, ja Bruelin aiheuttamaa fanityttöilmiötä alettiin ranskalaisessa mediassa kutsua “Bruelmaniaksi”. Voi melkeinpä väittää, että Patrick oli 90-luvun ranskalainen Justin Bieber.

Kestomenestyjän tyyli muuttuu ajan myötä

Kuten olettaa voikin, Bruelin musiikki on kehittynyt ja muuttunut vuosien varrella. Esimerkiksi Marre Cette Nana-là on 90-luvulle tyypillistä iloista kaupallista pop-musiikkia. Perinteisen ranskalaisen pop-musiikin lisäksi Bruel on tavallisesti esittänyt myös klassisia ranskalaisia chansonseja etenkin konserteissaan, mutta vuonna 2002 artisti päätti All Music artikkelin mukaan omistautua kokonaan tyylille uudella levyllään.

Tupla-albumi Entre Deux sisältää 23 cover-kappaletta ranskalaisen cabaret pop -tyylin kultaiselta aikakaudelta, ja Bruel teki töitä monen kuuluisan artistin kanssa kyseisellä levyllä; hienoina esimerkkeinä Charles Aznavour ja Johnny Hallyday. Lyhyitä näytteitä levyn kappaleista voi löytää All Musicin sivuilta.

Vuonna 2012 julkaistu Maux D’enfants -niminen kappale on puolestaan täysin erilainen kuin Bruelin aikaisemmat tuotannot. Mies tekee kappaleella yhteistyötä, räppäri/lauluntekijä La Fouinen kanssa, mikä jo itsessään osoittaa Bruelin uuden musiikillisen suuntauksen. Kappale löytyy Bruelin viimeisimmältä studioalbumilta, Lequel de Nousilta, jonka tuotti Sony Music. Levy nousi Ranskassa ja Belgiassa albumilistan ykköseksi. Itse asiassa Bruelin jokainen studioalbumi sitten vuoden 1999 on ollut Ranskassa ja Belgiassa albumilistan ykkösenä. Kolme vuosikymmentä kestänyt laulu-ura on ollut siis rankan työn ja päättäväisyyden väärti – Bruelilla on selvästikin sitä jotain, mitä musiikkibisnes vaatii.

Pokerimies henkeen ja vereen

Vuoteen 2004 mennessä Bruel oli työskennellyt 40:ssä elokuva- ja televisiotuotannossa, julkaissut viisi studioalbumia monen livealbumin lisäksi, sekä voittanut World Series of Poker braceletin (WSOP Limit Holdem gold bracelet). Hän melkein voitti myös vuoden 2002 WSOP:n PLO-tapahtuman, vieden kotiin 100 000 Yhdysvaltain dollaria ja ansaiten turnauksessa toisen sijan.

Vuosina 1996-2014 Patrick oli maailmanlaajuisesti ansainnut yhteensä melkein 1,5 miljoonaa yhdysvaltain dollaria pokerin pelaamisesta The Hendon Mobin mukaan. Bruel osallistui myös muun muassa viime vuoden European Poker Touriin (EPT) pelaten itsensä No Limit Hold ’emin (8 Handed) finaalissa kolmannelle sijalle. Kyseisestä turnauksesta miehen lompakko kasvoi yli 90 000:lla eurolla. Mies on myös toiminut selostajana kotimaassaan World Poker Tourille. Patrickin taidot eivät siis selvästikään lopu näyttelyyn ja laulamiseen.

Mitä voimme täten oppia Bruelilta? Jos ei mitään muuta, niin sen, että harjoittelu (ja päättäväisyys) tekevät mestarin lajissa kuin lajissa.

Valkokankaiden tähdeksi myöhemmällä iällä

Mitä tulee miehen näyttelyuraan, Le Prénom (2012) ja Un Secret (2007) ovat elokuvia, joista Bruel on erityisen tunnettu. Le Prénom on saanut IMDb:n sivuilla 7,3 tähteä, mikä on erittäin hyvin – ottaen huomioon, että esimerkiksi maailman parhaiten myynyt elokuva, Avatar, on saanut 7,9 tähteä.

Näin ollen on sanomattakin selvää, että Patrick on monilahjakkuus. Kaikista saavutuksista täytyy toki antaa pisteet itse Patrickille, koska hän on selvästikin tehnyt paljon töitä menestyksensä eteen jokaisella alalla, jolle on ryhtynyt. Bruel jatkaa keikkailua näyttelyn ohella, ja hänet voi mitä luultavimmin nähdä myös tulevissa suurissa ja tärkeissä pokeripeleissä.

Jaakko Eino Kalevi

Jaakko Eino Kalevi Savolainen on vuonna 1981 syntynyt suomalainen säveltäjä ja muusikko. Mies on tehnyt musiikkiaan jo vuosia ja saanut tunnettavuutta marginaalimusiikin piirissä. Hän on myös ollut mukana monessa erilaisessa kokoonpanossa esimerkiksi: Yön Syke, Profeetta ja Uusi Maailmanuskonto, Mad Spiders, Old Rambling Boys, Time Garden ja Muuan Mies. Jaakko Eino Kalevin ensimmäinen soololevy ”Jaakko Eino Kalevi” julkaistaan 15 kesäkuuta 2015 Weird World Recordsin eli Dominon toimesta.

Miehen ura on lähtenyt nousuun vuoden 2014 alusta Domino-levy-yhtiöön kiinnityksen seurauksena. Jaakko Eino Kalevi on ensimmäinen suomalainen artisti Dominolla, jonka muita artisteja ovat muun muassa Animal Collective, Hot Chip, Arctic Monkeys, Wild Beasts ja Owen Pallett.

Omaa nimeään kantavalla ja kymmenen raitaa sisältävällä kokopitkällä esikoisalbumilla Jaakko Eino Kalevi tuo osaamistaan hyvin esiin omaperäisen elektronisen popin tekijänä. Levy on äänitetty Berliinissä kesällä 2014 ja miksattu New Yorkissa asti yhteistyössä Nicolas Vernhessin kanssa. Levyllä voit kuulla seuraavat kappaleet: Double Talk, Deeper Shadows, Say, Mind Like Muscle, Night At The Field, Don’t Ask Me Why, Room, Hush Down, ja Ikuinen Purkautumaton Jännite.

Viime kesänä mies kulki esiintymässä suurilla festareilla ympäri ulkomaita, muun muassa Roskildessa. Helsingissä hänet nähtiin Flow-festivaaleilla. Ulkomailla mainetta viimeisen vuoden ajan niittänyt artisti on kuitenkin ainakin toistaiseksi Suomessa suhteellisen tuntematon.

FM 2000

FM 2000 on Pieksämäeltä kotoisin oleva metallimusiikkia soittava yhtye. Aluksi bändi soitti cover-kappaleita englanniksi, mutta ovat myöhemmin vaihtaneet kielen suomeen. Nykyisin heidän musiikkinsa on sekoitus metallia, etnistä musiikkia, punkkia ja humppaa. Yhtyeen suurimpia innoittajia on ollut System of A Down ja sen kuulee myös heidän musiikistaan. FM 2000 voitti vuoden 2010 Finnish Metal Awardseissa Vuoden tulokas -palkinnon.

Bändiin kuuluu neljä vakituista jäsentä. Antti ”Rota” Junttila laulaa, Ville ”Vepa” Vehviläinen soittaa kitaraa ja huutaa, rummuissa menoa ylläpitää Eetu ”Ipi” Huttunen ja bassossa taituroi Herkko ”Bili” Huttunen. Lisäksi keikoilla mukana soittaa kitaristi Joonas ”Jotor” Kolehmainen.

Yhtye on julkaissut kohtalaisen määrän omakustannelevyjä sekä muutamia LP-levyjä. Ensimmäinen omakustanne studiolevy ”Rautanyrkki” ilmestyi vuonna 2003, jota ennen oli julkaistu demot FM2000 (2000), Round Cube (2000), Joseph´s Seven Faces (2000) ja Multaa (2001).

Uusin studioalbumi ”Carina II” on järjestään kuudes, ja se on tehty yhteistyössä metallimusiikkiin erikoistuneen levy-yhtiö Sakara Recodsin kanssa. Se on myös ensimmäinen albumi ilman ex-laulaja/kitaristi Teemu ”Sebu” Seppälää. Albumin julkaisun jälkeen bändi oli kahden kuukauden mittaisella kiertueella, jossa yleisöä viihdytti myös FM 2000 nukketeatteri. Carina II albumi mainittiin myös Keskisuomalaisen levyarvostelussa, jossa arvioitiin parhaita vuonna 2014 ilmestyneitä levyjä. Carina II sijoittui listalla toiseksi parhaaksi levyksi.

Korpiklaani – Folk Metallia Lahdesta

Kiinnostuin Korpiklaanista ensimmäisen kerran vasta 2009 hieman yllättävässä paikassa. Olin Skotlannissa tarjoilijan töissä ja latvialainen työkaveri, kuullessaan että tulen Suomesta kysyi heti, että tykkäänkö Korpiklaanista. Olin ihmeissäni, että miten hän tietää bändin, kun kyseessä oli tuolloin vielä melko tuntematon nimi. Kollegani pyysi, että käännän hänelle jotain lauluja, mutta totesin, että kansanlaulusanasto ei käänny englanniksi omilla taidoilla. Ja tämä on varmasti syy siihen, miksi Korpiklaani kansainvälisestä menestyksestä huolimatta laulaa edelleen suurimman osan lauluistaan suomeksi.

Lahtelainen Korpiklaani aloitti uransa shamaanikielellä laulamalla, mutta kolmannella albumilla bändi jatkoi suomen- ja englanninkielisillä lauluilla. Musiikkityyliltään yhtye on folk metallia, eli viulut ja muut kansansoittimet kuuluvat lauluissa vahvasti. Lisäksi laulu on kansanlaululle ominaisesti runoiltua. Tällä reseptillä yhtye on hitaasti, mutta varmasti saanut valloitettua kansainvälisetkin markkinat. Juuri julkaistu uusi albumi ”Noita” aloitti yhtyeen pitkän kiertueen, joka kattaa mm. Pohjois-Amerikan Trollfest-nimisen kiertueen Ensiferumin kanssa.

Kaikin puolin mielenkiintoisen Korpiklaanista tekee sen ainutlaatuinen musiikkityyli. Vaikka folk metallia onkin paljon tarjolla, niin harvemmin sitä suomeksi laulettuna kuulee. Toinen ainutlaatuinen asia on, että tällaista musiikkia harvemmin kovin moni kuuntelee, mutta Korpiklaani on onnistunut saamaan sellaisen reseptin aikaiseksi, että kansainväliset kiertueet ovat mahdollisia. Uusin albumi on tuo myös yhtyeelle varmasti lisää kuuntelijoita.

The Rasmus – Musiikkityylien ristitulessa

Yläastelaisten vuonna 1994 perustetusta bändistä kasvoi maailmanlaajuinen menestys 2000-luvun alussa, kun bändi äänitti hittibiisinsä F-F-F-Falling. Tämän jälkeen kiertueet ovat vieneet bändiä ympäri maailman ja levyjä on myyty valtavia määriä aina Australiaa myöden. Yhtyeen kallein tuotanto, Black Roses albumi vuodelta 2008 oli yhtyeen huonoiten menestynyt albumi, johtuen todennäköisesti radikaalista musiikkityylin muutoksesta elektronisempaan suuntaan. Tällä hetkellä yhtye työstää uutta levyä, jolle ei ole vielä asetettu julkaisupäivämäärää.

The Rasmuksen uraa ovat värittäneet yksi suuri jäsenenvaihdos sekä suuri menestys. Kun rumpali Janne Heiskanen lähti bändistä 1999, oli bändi lähellä hajoamista. Onneksi uusi kapulakaveri kuitenkin löytyi ja seuraava albumi siivitti yhtyeen huimaan menestykseen.

Yhtyeen musiikkityyli on muuttunut radikaalisti melkein jokaisella albumilla, joka on varmasti niin karkottanut vanhoja kuin myös tuonut uusia faneja. Erityisen radikaali muutos tapahtui, kun yhtyeen alkuperäinen pop-soundi vaihtui metalliseksi ja siitä jälleen elektroniseen poppiin vivahtavaksi. Yhtyeen keulakuva Lauri Ylönen on myös julkaissut oman sooloalbuminsa Lauri-nimellä, joka oli elektronista poppia.

Seuraavaa levyä on työstetty jo pari vuotta, joten mielenkiintoista on nähdä mitä musiikkityyliä levy tulee edustamaan. Ottaen huomioon, että edelliset levyt ovat olleet poppia ja elektronista musiikkia, voisi kuvitella, että bändi haluaisi palata juurilleen rockin pariin. Kyseisellä musiikkityylillä yhtye nousi kansan suosioon ja voisi päästä takaisin huippuvuosien tasolleen tekemällä näin.

HIM – Raitistunutta rokkia

Ville Valon vuosia luotsaama HIM jatkaa tasaista suosiotaan maailmalla, vaikka huippuvuosista onkin laannuttu. Bändi nousi suureen suosioon 1999, kun albumi Razorblade Romance nousi listaykköseksi Suomessa ja Saksassa. HIM on tehnyt maailmankiertueita ja tehnyt historiaa myymällä kultaa USA:ssa. Ville Valon ongelmat alkoholin kanssa sekä lääkärin varoitus tulevasta sydänkohtauksesta veivät hänet vieroitushoitoon, ja nykyään Valo onkin raitistunut täysin. Kriittiset äänet sanovat kuitenkin Valon raitistumisen vieneen parhaan terän pois HIMin musiikista.

Vaikka yhtyeen tyyliä on kuvailtu kriitikoiden mukaan alternative rockista aina poppiin, on Ville Valon kehittämä suunta love metal jäänyt kansan suuhun. Ja tottahan se on, että love metalliksi HIMin aikaisempia levyjä voi huoletta kutsua. Nykyinen tuotanto on sitten enemmän rockiin ja poppiin kallistuvaa. Valon ainutlaatuinen laulutapa toi yhtyeen alkuaikoina kaikkien teinien tuskat käsiteltävään muotoon, ja tekee niin edelleenkin.

HIMin viimeisin studioalbumi on vuodelta 2013, nimeltään Tears on Tape. Albumin tienoilta tehtiin pieni kiertue ja syksyllä on luvassa myös muutamia konsertteja. Muutoin HIM on viettänyt melkoisen hiljaista eloa lukuun ottamatta ilmoitusta rumpalin erosta tammikuussa 2015. Edes yhtyeen omat internetsivut eivät kerro yhtyeen nykyisistä puuhista muuta kuin tulevien konserttien päivämäärät. On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko HIMin ura vielä menestyksekkäästi eteenpäin, vai ovatko parhaat vuodet jo kaukana takanapäin.